Suosittelemme!

Suomennettu tositarina: Pizzakuljetus

Yhtenä myöhäisenä iltana olin viemässä pizzatilausta. Se oli varmaan yksi pisimmistä ajomatkoista, mitä olin koskaan ajanut pizzaa mukanani....

maanantai 1. elokuuta 2016

Suomennettu tositarina: Pizzakuljetus

Yhtenä myöhäisenä iltana olin viemässä pizzatilausta. Se oli varmaan yksi pisimmistä ajomatkoista, mitä olin koskaan ajanut pizzaa mukanani. 
Pizzoja oli 5, joten ajattelin, että tilaajilla olisi juhlat ja voisin saada isomman tipin perille päästessäni. Myöhään illalla navigoiminen oli kuitenkin ärsyttävää. 

Ajoin hiekkatietä ja viimein saavuin annettuun osoitteeseen. Siellä oli talo joka sijaitsi ilmiselvästi autiolla metsähakkuun viereisellä paikalla. Talo oli vanha ja piha aution oloinen paikka. Autoja ei näkynyt pihassa ja talon sisällä oli pimeää.  autoni ja päätin soittaa pomolleni varmistaakseni, että osoite oli oikea.
 "Hei, onko tämä nyt varmasti oikea osoite?" kysyin pomoltani. Hän oli pahalla päällä ja vakuutteli paikan olevan oikea, ja käski minun käydä koputtamassa oveen ja tarkistamassa onko talossa ketään. Pomoni yleensä suuttui yhden pizzan palauttamisesta, mutta viiden pizzan palauttamisesta hän voisi mahdollisesti antaa minulle potkut. 

Pakotin itseni ulos autosta ja kävelin ovelle pizzat kädessäni. Ei ollut ovi-kelloa, joten koputin oveen kolmeen kertaan. Ei mitään. Katselin ympärilleni hieman. Olin vähän pettynyt. En siksi, että kukaan ei avannut ovea minulle, vaan koska tämä kaikki oli vain ajanhukkaa. Kyllästyneenä päätin koputtaa uudelleen. Kop, kop, kop. Aloin kuulla jonkinlaisia natisevia ääniä sisältä. Koputin uudelleen ja huusin olevani pizzalähetti. Hiljaisuus laskeutui.

 Tunsin oloni epämukavammaksi ja ajattelin lähteä. Mutta juuri kun ehdin kääntyä, huomasin jotain ikkunassa. Näin jonkun tuijottavan minua. En pystynyt kertomaan oliko se mies vai nainen. Ainoa asia jota näin olivat silmät, jotka tuijottivat minua. Ne silmät olivat niin auki kuin vain mahdollista. Päähäni nousi niin kova paniikki, että tiputin pizzat ja juoksin autooni. Paska autoni ei meinannut käynnistyä kun vasta kolmannella avaimen käännöksellä. Hengitin raskaasti ja hikoilin. Keskityin tiehen ja ajoin suuntaan josta olin tullut. Päästyäni vauhtiin, auto vaikutti menevän epätasaisemmin kuin aikaisemmin ja sitä oli vaikea ohjata. Tunsin, että jotain oli vialla.

 En päässyt kauas kun autoni alkoi pitämään nitisevää ääntä. Auto hidasti vauhtiaan, vaikka painoin kaasua. Viimein autoni pysähtyi. Astuin ulos autosta tarkistaakseni mikä oli vialla. Ihoni meni kananlihalle. Renkaani oli puhkaistu ja osa niistä oli tippunut pois. Tämä oli tehty kaikille renkaista. Joku teki tämän sillä välin kun olin ovella pizzojen kanssa, ajattelin kauhuissani. 

Juoksemisen sijaan, astuin takaisin autoon ja lukitsin ovet. Olin niin lähellä taloa, että pystyin melkein selvästi näkemään sen elleivät puut olisivat olleet tiellä. Soitin hätänumeroon ja kerron kaiken mitä tapahtui hälytyspäivystäjälle. Hän kertoi, että poliisit olisivat matkalla ja minun pitäisi pysyä piilossa. Kysyin, kannattaisiko minun juosta vai pysyä autossa. Hän ehdotti mun pysyvän autossa, ovet lukossa. Hän käski minun pitävän puhelun niin kauan päällä, kunnes poliisit olisivat paikalla. 

Koko vartaloni tärisi pelosta. Kaikista suunnista näkyi vain pimeää loputonta metsää. Kytillä kestäisi ikuisuus tulla paikalle. Tunsin itseni todella epämukavaksi istuessani autossa niin lähellä taloa, jossa asui joku teki tämän. 


Seuraava osa kuitenkin on jotain niin kamalaa. Se tuhosi minut. En IKINÄ tule pääsemään yli siitä ja se tärisyttää minua tähän päivään asti. Ja toivon ettei KENENKÄÄN tarvitse tuntea samanlaista pelkoa.

 Katsellessani ulko-puolelle varmistaakseni ettei kukaan ole varmasto ulkona, katsoin ylä-peiliin. Näin auton takanani noin 10 metrin päässä sen saman henkilön, joka oli tuijottanut minua ikkunasta.  Henkilö oli sairaan näköinen nainen. Ne samat silmät, jotka olivat niin auki vain olla voi. Huomasin, että nainen alkoi hymyilemään. Tyhjä hymy katsoi minua peilin kautta.

 Olin niin peloissani, että nousin ulos autosta ja juoksin metsään niin lujaa kuin pystyin. Juoksin niin kauan kunnes minulta loppui happi. Piilouduin jättimäisen kaatuneen puun taakse. Laitoin käteni suuni eteen hiljentääkseni raskaan hengitykseni. 

Aloin odottamaan pimeässä metsässä. Aika kului hitaasti ja se tuntui siltä kuin olisin  siellä tunteja. Odotuksen jälkeen kuulin sireenien äänet kaukaisuudessa. Nousin ylös ja juoksin kunne näin silkkuvat sini-puna valot. Tunsin todella helpottuneelta. Näin poliisit tutkimassa autoani taskulampuilla.

 Tielle päästyessäni aloin huutamaan kuin hullu, jotta poliisit näkisivät minut. Kaaduin maahan ja melkein oksensin, koska olin juossut niin paljon. Poliisit juoksivat luokseni ja nostivat minut ylös ja alkoivat heti kyselemään. Kerroin kaiken tapahtuneen parhaani mukaan. Kaksi poliisiautoista ajoi talon luokse ja kaksi poliiseista alkoi tutkimaan taloa. He palasivat takaisin tyhjin käsin, paitsi he löysivät pihalta teräviä kappaleita. Niitä oli varmasti käytetty renkaideni puhkaisemiseen. 

Kytät arvelivat, että tämän takana oli joku mielisairas pariskunta, ja näin heistä kahdesta vain naisen, mutta heitä ei koskaan löydetty. Se pelottaa minua vielä tähänkin päivään saakka. Lopetin työni tietysti heti sen jälkeen ja menin paikalliseen markettiin töihin. En silti ikinä unohda sitä naista, jonka näin autoni takana.

tiistai 15. maaliskuuta 2016

Lyhyet kauhutarinat:



Mikään ei ole kivempaa luettavaa kuin lyhyet tekstit. Suomennan pari lyhyttä kauhutarinaa tänne :)









 Kasvaessani totuin kissan ja koiran raaputusääniin ovellani.
Nyt kun asun yksin, se on erittäin ahdistavaa.


"En saa unta" tyttöseni kuiskasi korvaani, kavuten sänkyyni.
Heräsin kylmyyteen, joka tuli hänen ihollani olevasta mekosta, jossa hänet haudattiin.


Perhe muutti uuteen taloon, joka oli kaukana keskustasta. Kun perheen kaksi lasta menivät illan tullen yläkertaan, he huomasivat taulun, joka oli seinällä. Taulussa oli tuiman näköinen kuollut nainen. Lapset pelkäsivät taulua, ja kieltäityivät menemästä sen ohi yöllä. Yö saapui. Lapset nukkuivat ylä-kerrassa kun perheen äiti kävi ylä-kerran vessassa, ja hän meni taulun ohi. Aamulla lapset menivät taulun luo, ja löysivät äitinsä kuolleena lattialla. Lapset tajusivat, että taulu olikin ikkuna.





Tyttö kuuli äidinsä huutavan häntä syömään. 
Tyttö kiiruhti alakertaan.
Kun hän oli alhaalla, hänen äitinsä veti hänet huoneeseensa ja sanoi:
"Minäkin kuulin sen"



Kuulen poikani kiljuvan huoneessaan. Kiiruhdan hänen huoneeseensa rauhoittelemaan häntä. Kerron, että kaikki on hyvin. Hän ei usko minua. Hän näki olennon joka seurasi minua hänen luokseen.



Herään aamuyöllä kuulemaani koputukseen. Ensimmäiseksi luulen sen tulevan ikkunasta. Kauhistun, koska tajusin sen tulevan peilistä.


Olen huolissani. Saatan olla mielisairas. Minulla on hallusinaatioita. 
Näin miehen repimässä naista auki saksilla.
Näin kun hän söi hänen sisuksiaan.
Näin kun hän katsoi minua tyhjin silmin, virnistäen minulle.
Pelkään siis olevani mielisairas. 
Mutta pelkään enemmän etten ole.

Olin kaverini luona yökylässä. Oli keskiyö.
Hän kysyi miksi hengitän niin lujaa. 
Se ei ollut minä eikä hän.

Isä herää sängystään. Kello on 10 illalla. Hän ottaa lipastolta itkuhälyttimen. Hän kuulee vaimonsa laulavan pojalleen. Hän hymähtää iloisesti ja kuuntelee laulua. "Mene nukkumaan poika"
Yhtäkkiä hänen vaimonsa tulee sisään ostoksien kanssa.





Tyttö oli palkattu erään perheen lapsenvahdiksi, koska vanhemmat lähtivät viettämään iltaa. Hänelle sanottiin, että jos mitään ongelmia tulisi, hänen täytyisi vain soittaa vanhemmille. Illan myötä tyttö laittoi lapset nukkumaan ja meni itse olohuoneeseen katsomaan televisota. Hän kuitenkin tunsi, kuinka jokin tarkkaili häntä. Hän huomasi klovni-nuken huoneen nurkassa, joka hirvitti häntä. Tyttöä häiritsi valtavasti ja hän päätti soittaa perheen isälle. Tyttö kysyi, voisiko hän mitenkään peittää nurkassa olevan klovni-nuken, koska se häiritsi häntä. Linjan toinen pää hiljeni ja hetken hiljaisuuden jälkeen isä vastasi: Ota lapset ja menkää pois talosta, meillä ei ole mitään klovnia.


 Kun asuin pienenä Teksasissa, näin toistuvasti samaa unta. Unessa kävelin kotikaupunkini katua pitkin ja mies käveli minua vastaan. Joskus hän oli vanhempi ja joskus nuorempi. Hänellä ei ollut aina samoja kasvoja, mutta tiesin että hän oli sama mies. Hän läheni ja läheni, ja minulla oli tunne että jotain pahaa tapahtuisi, mutta heräsin aina ennen kohtaamistamme. Herätessäni olin kauhuissani. Eräänä yönä unessani, me vihdoinkin kohtasimme ja minä puhuin hänelle.
"Mikä sinun nimesi on?"
Hän sanoi, "Olen Sammy."
Sitten heräsin ja olin niin peloissani etten voinut enää mennä nukkumaan. Menin siskoni huoneeseen ja sanoin: "Voisinko tulla nukkumaan viereesi? Näin painajaista."
Siskoni sanoi, "Oliko se Sammy?"
"Mitä sanoit? Miten tiedät Sammyn?"
Siskoni vastasi, "En tiedäkkään. Mutta sinä toit juuri hänet kanssasi huoneeseen."
Laitoin valot päälle ja huomasin että siskoni nukkui.










tiistai 11. marraskuuta 2014

Sokea surma


Murha on aina kamala rikos; lapsen murha ehkä rikoksista karmein. Tämä kertomus alkaa 1575 Etelä-Englannissa lähellä Hungerfordia. Ollessaan asettautumassa levolle  paikallinen kätilö kuuli hevosrattaiden pysähtyvän pihalle. Avattuaan oven hän hämmästyi, sillä oven takana oli LittleCoten kartanon palvelija. Kartanon omistaja William Darrel oli hurjien ja julmien tapojensa vuoksi saanut lempinimen Villi William.

Palvelija kertoi, että kätilöä tarvittiin LittleCoteen avustamaan synnytystä. Kätilö pakkasi tavaransa heti. Järkyttynyt kätilö pakotettiin pitämään sidettä silmillään matkalla huoneeseen, jossa synnyttyvä nainen makasi.

Kätilö auttoi lapsen maailmaan, mutta heti kun hän oli käärinyt vauvan huopaan, lapsi siepattiin hänen käsistään. Kauhistunut kätilö kuuli lapsen huutavan ja itkevän. Sitten hän kuuli kuinka lapsi paiskattiin roihuavaan tulipesään.

Hänen käteensä lykättiin rahapussi, ja hänet ohjattiin kovakouraisesti ulos huoneesta. Mennessään hän repäisi palan synnytyshuoneen verhokangasta. Hän laski portaat ja sitten häntä jo hoputettiin hirveällä vauhdilla ulkona odottaviin vaunuihin.

Seuraavana päivänä kätilö teki tapauksesta ilmoituksen viranomaisille. Portaiden lukumäärä johti tutkijat oikeaan kammariin, jonka verhokankaasta repäisty pala täsmäsi. Lapsen äiti oli Darrellin viettelemä palvelijatar. Paljastumisen pelossa Darrel oli tappanut vastasyntyneen.

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Äidin rakkaus

Eräänä iltapäivänä, pariskunta oli ajamassa autolla kunnes he näkivät kauempana keskellä tietä seisovan naisen, joka huitoi kädellään raivokkaasti.
Vaimo sanoi miehelle että heidän täytyisi jatkaa ajamista koska pysähtyminen voisi olla liian vaarallista. Mies kuitenkin päätti ajaa hitaasti naisen ohi. Kun he saapuivat autolla lähemmäksi naista, he huomasivat, että naisella oli haavoja ja mustelmia kasvoissaan ja käsissään. He päättivät pysähtyä ja katsoa, voisivatko he auttaa.
Nainen rukoili apua ja kertoi olleensa auto-onnettomuudessa ja että hänen aviomiehensä ja poikansa, vasta syntynyt poikansa, olivat yhä auton sisällä joka oli syvällä ojassa. Nainen kertoi heille hänen aviomiehensä jo kuolleen mutta hänen lapsensa näytti olevan yhä elossa.
Pariskunnan mies päätti mennä ulos autosta ja aikoi yrittää pelastaa lapsen ja hän käski loukkaantuneen naisen menemään autoon hänen vaimonsa kanssa. Kun mies meni alas ojaan, hän huomasi kaksi ihmistä etupenkillä muttei kiinnittänyt siihen huomiota vaan otti lapsen nopeasti ulos autosta ja kantoi sen autolleen. Hän kuitenkin huomasi, ettei loukkaantunutta naista näkynyt missään joten hän kysyi vaimoltaan minne nainen oli mennyt.
Vaimo kertoi hänelle, että nainen oli seurannut häntä kolaroidulle autolle.
Kun aviomies meni etsimään naista, hän huomasi, että etupenkillä istuva pariskunta oli selvästi kuollut, ja toinen heistä oli erehtymättä nainen, joka oli hetki sitten viittonut heitä pysähtymään. 

lauantai 6. syyskuuta 2014

Pinkamena ja tietenkin Cupcakes

Pinkamena






Pinkamena on  psykopaattinen versio Pinkie Piestä,( jonka varmasti moni tuntee sarjasta My Little Pony: Ystävyyden Taikaa.) 
Pinkamenasta on tehty hyvin synkkä fanfictionvideo (fanien tekemä video ) jonka nimi on Cupcakes.
Video kertoo Pinkamenasta, joka kiduttaa Rainbow Dashia leikkaamalla hänestä osia, esimerkiksi söpöyskuvion ja siivet. ( ja ilmeisesti tekee niistä kuppikakkuja)
Eguestria Daily, eli MLP-fani sivusto, on kuvaillut fanfictionin kauheimmaksi sekä ahdistavimmaksi fanfictioniksi koko "ponihistoriassa." (xD)








Voitte tuosta katsoa alkuperäisen videon :)






Kyseisestä aiheesta on muitakin fanien tekemiä esim.

Six Winged Serpent 1,2,3,4,5 ja muut jatkoosat (

 erittäin ahdistava MrDavien-nimisen tubettajan tekemä:
Cupcakes HD
 musiikkivideo MaikSeil32:selta
My Little Pony: Cupcakes (HD Animate)